Kyl mää oon vähän hassu, ei voi kuin jälkeenpäin nauraa itselleen. Perjantai aamuna istahdin junaan kädet täristen ja tutisten. Niin jännitin vanhan ystävän tapaamista ja miten turhaan. Kaikki oli ennallaan ja jatkoimme siitä mihin 25 vuotta sitten jäimme. Olipa ihanaa olla kylässä kodissa mikä oli niin täynnä elämää. Nuoret ystävineen, vanhemmat vieraineen kaikki sulassa sovussa keskenään. Koti oli täynnä lämpöä ja rakkautta.
Erkkerin nojatuoleissa turisimme. Taisinpa juuri pari postausta sitten mainita jotain sinisistä yksityiskohdista, tässäpä kodissa niitä olikin jo. Ihailin niin noita vanhoja pulloja ikkunan edessä.
Talon isäntä oli emännän pyynnöstä tehnyt tarpeeksi suuren ruokapöydän, jotta olisi tilaa monelle ruokailijalle ja hänen kauniille kattauksille. Olipa isäntä myös painanut lamppujen tekstit. Tässä kodissa todella puuhastellaan, toteutetaan unelmia ja nautitaan elämästä. Kiitos, että sain vierailla ja jakaa kuvat kauniista kodistanne, kohta nähdään uudestaan.
- Minna -
Onpas kaunis koti... ja kiva kuulla, että viikonloppu sujui hyvin :)
VastaaPoistaOikein hyvin, mutta kiireesti tulin jo kotia. Sulla se vasta kaikkea kivaa on ollut, yritän soitella.
Poista